Eläkeläiset ovat aina ajoissa, tuli taas todistettua, kun 48 eläkeliiton Muhoksen yhdistyksen jäsentä saapui ravintola Muhos-Kellarin eteen reilusti ennen sovittua lähtöaikaa. Lähdettiin ajamaan kohti ensimmäistä määränpäätä, jonka tiesi vain matkanvetäjämme Hannele ja kuljettajamme Jari Saga Travelilta. Sokkomatka alkakoon.
Kiertää, kiertää, kiertää… ei tällä kertaa mahassa vaan 50 paikkainen linja-auto Muhoksen liikenneympyrässä. Yhden ylimääräisen kierroksen. Liekö aiemmin Muhoksella sellaista sattunut, otettiin kuljettajan yllytyksestä mallia yliopisto-opiskelijoista, jotka vaativat lisää kierroksia aina kun liikenneympyrään tultiin. Heti oltiin juonessa mukana. Sananlaskun mukaan: mitä pienet edellä, sitä Muhoksen eläkeliittolaiset perässä, vai miten se meni?
Tyrnävälle käännyttiin, kesällä asfaltoitua tietä oli loihakka ajella pikkupakkasessa lumisessa maisemassa. Ohitettiin kuuluisa tanssipaikka, Tyrnävän nuorisoseuran talo eli ”Mantamyrsky”. Jos en olisi matkaan lähtenyt, enpä olisi tuotakaan nimeä tiennyt. Se onkin sellainen myrsky, jolle voi altistua aina silloin kun itse haluaa.
Liisa ja linnanherra
Ajettiin kapeita teitä pitkin ja tultiin Limingan Ala-Temmekselle. Perillä ei isoa linja-autoa olisi pystynyt kääntämään, joten loppumatka käveltiin. Noin 650 metrin kävelyn jälkeen saavuttiin Liisanlinnaan ja seikkailuliikuntapuistoon, jonka olemassaolosta ei monikaan tiennyt. Linnanvouti Make, eli Markku Korhonen toivotti meidät tervetulleeksi. Liisa-vaimon mukaan nimettyä linnaa tämä ”ikuinen partiolainen” oli rakentanut 25 vuotta, yhteensä 2200 tuntia. Vieraita oli käynyt 17:sta eri maasta, Kiinasta kauimmaiset. Lähes kokonaan kierrätysmateriaalista tehtyyn linnaan rakennustarvikkeita tarjosivat ystävät ja kylänmiehet. Pienimuotoinen kierrätyskeskus siis.
Tehtiin kävelykierros linnan huoneissa, saleissa ja pihoilla, saavuttiin katettuun Ritarinsaliin. Keskellä paloi iso nuotio. Juotiin isännän keittämät nokipannukahvit ja kuunneltiin mukavaa tarinointia. Kertoi linnan rakentamisen olevan hänelle harrastus, kuntosali ja kirja. Tätä kirjaa ei kuitenkaan ole kirjoitettu kirjaimilla ja sanoilla, vaan toteutuneilla ideoilla, kätten töillä, kuvilla ja mielikuvilla.
Lopuksi laulettiin. Ihan uusi kokemus oli kun laulettiin yhdessä ”Kuule veljeni”, vuorolauluna miehet ja naiset, loppusäkeistö yhdessä. Oli niin vaikuttavaa, että meinasi liikutus nousta pintaan, ainakin allekirjoittaneella.
Jari-kuljettajamme osoitti esimerkillistä palvelualttiutta kun peruutti ison linja-auton kapeaa tietä linnan edustalle. Lämmin kyyti oli enemmän kuin tervetullut tuntien ulkoilmassaolon jälkeen.
Kirkonmäellä
Seuraava tutustumiskohteemme oli Limingan kirkko. Suntio esitteli meille kirkkoa, jossa oli iso remontti menneillään tulevia 200-vuotisjuhlia varten. Saimme kävellä vain käytävien punaisilla matoilla. Miellyttävällä, hiukan tervalta tuoksuvalla Kiinanpuuöljyllä käsitellyt lattialankut olivat vielä paikoitellen märkiä.
Kirkossa kun ollaan, siellä lauletaan. Harri oli heti tilanteen tasalla ja taikoi taskustaan virsikirjan. Laulettiin virsi Maa on niin kaunis. Hengenravinnon jälkeen oli vuorossa maukas lohikeitto Vihiluodon kalaravintolassa. Alkoi kotimatka. Liekö ulkoilman ja kalakeiton unettavan vaikutuksen syytä, mutta ihan niin korkeisiin volyymeihin puheensorinassa ei päästy kuin tulomatkalla. Muhoksella kierrettiin taas.
On loppukiitosten aika. Matkanvetäjämme Hannelen mainio tilanne- ja huumorintaju, osallistujien ilo ja innostuneisuus, hyvät vierailukohteet ja turvallinen kuljetus. Niistä oli tämä hyvä matka tehty.
Irene Murtovaara
